Luulin jo pääseväni hyvillä mielin kesälomalle. Nyt ei kuitenkaan siltä vaikuta.
Laajennettu työssäoppiminen näyttää olevan keino säästää. Minulle ei aiota maksaa kokeilussa mukana olevan ryhmän opettamisesta samaa korvausta kuin normaalista lähiopetuksesta, vaan vähemmän.
Näinkö opettajat motivoidaan kehittämistyöhön? Saan korvauksen työssäoppimisen ohjauksesta enkä opetuksesta? Resursseja on 1,5 tuntia opiskelijaa kohti? Sillä ei kovin paljon opetusta eikä ohjausta pidetä.
On äärimmäisen vaikea kuvitella, että opettajat innostuisivat kehittämään pedagogisen mallin, jossa omasta työstä maksetaan vähemmän kuin nykyisestä. Onko myöskään aivan laillista jättää pakollinen äidinkielen opintojakso pitämättä ja kuitata se työssäoppimisena? Normaalioloissa minä atto-aineen opettajana en edes saa ohjata työssäoppimista enkä tehdä työssäoppimiskäyntejä.
Pahinta on, että eniten tässä menettää opiskelija, joka ei saa opetusta eikä ohjausta. Opiskelijat jäävät vaille äidinkieli kakkosta, joka on pakollinen opintojakso. Missä vaiheessa tämä unohtui?
Tiedän oppilaitoksia, joissa verkko-opetuksesta maksetaan jopa enemmän kuin lähiopetuksesta. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa eletään näin. Myös virkaehtosopimuksen mukaan verkko-opetuksesta on maksettava sama korvaus kuin lähiopetuksesta.
maanantai 31. toukokuuta 2010
torstai 6. toukokuuta 2010
Topinvirrasta virtaa työssäoppimiseen
Topinvirrassa seminaarissa 5.5. puhuttiin työssäoppimisesta: erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämisestä ohjaamisen ja kehittämisen näkökulmasta sekä ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien oppimisesta työpaikalla. Kiinnostava aihe kokosi yhteen 54 työelämän ja yhteistyökumppaneiden edustajaa sekä omnialaista kehittäjää.
Opetusneuvos Marja Hollo Opetushallituksesta kannusti hankkeiden väliseen yhteistyöhön työssäoppimisen kehittämisessä. Projektipäällikkö Nina Eskola Pirkanmaan ammattiopistosta esitteli työssäoppimisen laajentamisen tavoitteita.
Seminaarissa kuultiin eri osahankkeissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä. Seminaarin upean päätöstarjoilun järjesti ryhmä cateringalan oppisopimusopiskelijoita tutkintosuorituksenaan.
Seminaarin järjestivät TOPO –hanke Laajennetun työssäoppimisen kokeilut –hanke.
Seminaarin aineistot ja teemaryhmien tuotokset löytyvät seminaarin yhteisösivuilta: http://topinvirrassa.ning.com
Myös aiheiden käsittely jatkuu. Tervetuloa mukaan verkkokeskusteluun!
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Opiskelijan kokemuksia laajennetusta työssäoppimisesta
Mielipidekirjoitus Laajennetusta työssäoppimisesta
Laajennettu työssäoppiminen on aivan loistava opiskelun muoto. Minulla ei ole tästä mitään pahaa sanottavaa. Olen ollut työelämässä nuoresta saakka ja ennen sitä kävin koulua tarkoituksena valmistua merkonomiksi..
Opiskelu kuitenkin täytyi lopettaa, koska jouduin olemaan töissä täysipäiväisesti.
Mietin aina välillä että miten saisin yhdistettyä koulun ja työn, koska kuitenkin halusin ammatin.
Kerkesin suorittamaan merkonomin tutkintoa vajaan vuoden, mutta kursseja oli kuitenkin käytynä.
En halunnut heittää tätä kaikkea hukkaan. Soitin yksi päivä Omniaan ja kyselin opiskeluvaihtoehtoja, koska niin kovasti halusin käydä tämän koulun loppuun. Ilmeni että ensi syksynä alkaa uusi opiskelumuoto, joka on laajennettu työssäoppiminen. Kiinnostuin heti siitä, että voisin tehdä koulua kotona ja OSOITTAA että osaan ne asiat joita koulussa opetetaan sellaiselle joka ei ole vielä työelämässä ollut.
Nyt kun olen päässyt tässä jo reippaasti eteenpäin olen ollut enemmänkin kuin tyytyväinen.
Minua arvostellaan samojen kriteerien mukaisesti kuin kaikkia muitakin koulussa. Teen kotona kirjalliset tehtävät ensin aiheesta jota käsitellään ja sitten se arvostellaan ja sen jälkeen anna vielä konkreettisen näytön osaamisestani. En tiedä parempaa tapaa osoittaa ammattitaitoa kuin se, että sen voi osoittaa muutenkin kuin vain paperilla.
Olen ollut tyytyväinen opettajiini jotka ovat jaksaneet käydä työpaikallani arvioimassa ja juttelemassa kanssani etenemisestäni. Luulen, että tämä olisi opettajillekin mukavaa vaihtelua päästä välillä ulos koulusta ja vaihtaa maisemaa hetkeksi.
Toivon todella, että tätä jatketaan, koska tämä antaa niin suuren mahdollisuuden sellaisille ihmisille joilla ei oikeasti ole aikaa töiltä, mutta kuitenkin haluaisivat niin kovasti opiskella ja saada ammatin. Tuolla on niin paljon ihmisiä joilla on ammattitaitoa ja osaamista omalta alalta jo pelkästään kokemuksen kautta ettei koulunpenkillä istumista tarvita samojen asioiden kertaukseen vaan että voi konkreettisesti näyttää ja osoittaa oman amattitaidon. Ja voin sanoa sen että oppia voi muuallakin kuin koulussa.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Vastauksia etsimässä
Otan vastaan vinkkejä, kuinka puheviestintää ja esiintymistaitoa opitaan ja opetetaan verkossa. Minulla kun on edelleen suunnitteluvaiheessa suulliseen viestintään painottuva äidinkielen opintojakso, joka on siirretty osaksi työssäoppimista.
Minulla ei ole vieläkään hienoja kokemuksia ja ideoita jaettavina. On vain paljon kysymyksiä, joihin etsin vastauksia, ja on täysin mahdollista, että keksimälläni raketilla ei koskaan tulla lentämään kuuhun asti.
Tähänastisten selvitysteni mukaan näyttää siltä, että kukaan ei ole koskaan yrittänyt opettaa puheviestintää pelkästään verkossa. Pitäisikö minun pystyä siihen? Entä onko kukaan kysynyt opiskelijoilta, haluavatko he oppimisympäristöikseen verkon ja työpaikan myös äidinkielen, matematiikan ja englannin opiskelussa?
Äidinkielen osalta heidän vastauksensa on lähiopetus koulussa. Kysyin tässä yhtenä aamuna.
Opetuskokemukseni perusteella en usko, että kaiken tarvittavan voi omaksua itsestään aidoissa työelämän tilanteissa. On melkoista äidinkielen opetuksen vähättelyä väittää, että ammatissa tarvittavat puheviestintätaidot opitaan ilman opetusta tai että ne omaksutaan luonnostaan. En voi myöskään allekirjoittaa väitettä, että äidinkielestä, matematiikasta ja kielistä tulisi niin paljon hylättyjä arvosanoja nykyisillä opetusmenetelmillä, että ne pitää vaihtaa kerralla uusiin. Päinvastoin: nolla on erittäin harvinainen arvosana äidinkielestä.
Työelämän tilanteissa pääsee toki harjoittelemaan puheviestintää, mutta minun tuntiresurssini eivät riitä jokaisen opiskelijan työpaikalle tehtäviin arviointikäynteihin. Asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluja ei voi alkaa kuvata eikä äänittää. Skypen käyttäminen ei tule kyseeseen, sillä hermoni eivät kestä katkeilevia puheluita eivätkä hidastunutta ääntä. Opetussuunnitelmassa on silti pitkä lista puheviestintään liittyviä sisältöjä, jotka pitäisi opettaa ja arvioida.
Verkko-opetuksen tekee vaikeaksi erityisesti se, että puheviestinnän opiskeleminen on hyvin kokonaisvaltaista ja fyysistä. Vain kokeilemalla oppii, missä oma ääni syntyy ja miten sitä voi käyttää. Yleisön edessä olemista ja esiintymisjännityksen hallitsemista ei voi oppia muutoin kuin menemällä yleisön eteen.
Äidinkieltä opettaessani minulle on kertynyt kokemusta siitä, että kaikki eivät uskalla puhua yleisön edessä. Kaikki eivät uskalla sanoa mielipiteitään ääneen luokassa eivätkä verkossa. Kaikki eivät ylipäätään uskalla puhua edes oman ryhmän opiskelijoille.
Siksi olen vakuuttunut, että opiskelijat tarvitsevat puheviestinnän opetusta, jota pitää äidinkielenopettaja - ei ammattiaineiden opettaja muun opetuksensa ohessa eikä kiireinen työpaikkaohjaaja.
Tämä sisältyy opetussuunnitelmiin. Tästä en tingi.
Minulla ei ole vieläkään hienoja kokemuksia ja ideoita jaettavina. On vain paljon kysymyksiä, joihin etsin vastauksia, ja on täysin mahdollista, että keksimälläni raketilla ei koskaan tulla lentämään kuuhun asti.
Tähänastisten selvitysteni mukaan näyttää siltä, että kukaan ei ole koskaan yrittänyt opettaa puheviestintää pelkästään verkossa. Pitäisikö minun pystyä siihen? Entä onko kukaan kysynyt opiskelijoilta, haluavatko he oppimisympäristöikseen verkon ja työpaikan myös äidinkielen, matematiikan ja englannin opiskelussa?
Äidinkielen osalta heidän vastauksensa on lähiopetus koulussa. Kysyin tässä yhtenä aamuna.
Opetuskokemukseni perusteella en usko, että kaiken tarvittavan voi omaksua itsestään aidoissa työelämän tilanteissa. On melkoista äidinkielen opetuksen vähättelyä väittää, että ammatissa tarvittavat puheviestintätaidot opitaan ilman opetusta tai että ne omaksutaan luonnostaan. En voi myöskään allekirjoittaa väitettä, että äidinkielestä, matematiikasta ja kielistä tulisi niin paljon hylättyjä arvosanoja nykyisillä opetusmenetelmillä, että ne pitää vaihtaa kerralla uusiin. Päinvastoin: nolla on erittäin harvinainen arvosana äidinkielestä.
Työelämän tilanteissa pääsee toki harjoittelemaan puheviestintää, mutta minun tuntiresurssini eivät riitä jokaisen opiskelijan työpaikalle tehtäviin arviointikäynteihin. Asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluja ei voi alkaa kuvata eikä äänittää. Skypen käyttäminen ei tule kyseeseen, sillä hermoni eivät kestä katkeilevia puheluita eivätkä hidastunutta ääntä. Opetussuunnitelmassa on silti pitkä lista puheviestintään liittyviä sisältöjä, jotka pitäisi opettaa ja arvioida.
Verkko-opetuksen tekee vaikeaksi erityisesti se, että puheviestinnän opiskeleminen on hyvin kokonaisvaltaista ja fyysistä. Vain kokeilemalla oppii, missä oma ääni syntyy ja miten sitä voi käyttää. Yleisön edessä olemista ja esiintymisjännityksen hallitsemista ei voi oppia muutoin kuin menemällä yleisön eteen.
Äidinkieltä opettaessani minulle on kertynyt kokemusta siitä, että kaikki eivät uskalla puhua yleisön edessä. Kaikki eivät uskalla sanoa mielipiteitään ääneen luokassa eivätkä verkossa. Kaikki eivät ylipäätään uskalla puhua edes oman ryhmän opiskelijoille.
Siksi olen vakuuttunut, että opiskelijat tarvitsevat puheviestinnän opetusta, jota pitää äidinkielenopettaja - ei ammattiaineiden opettaja muun opetuksensa ohessa eikä kiireinen työpaikkaohjaaja.
Tämä sisältyy opetussuunnitelmiin. Tästä en tingi.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Hieno juttu
HILJAINEN TIETO NÄKYVÄKSI - SM-KISASIVUSTOT LATOPPINA
Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia
Nyt on käynnistynyt hieno juttu! Olen saanut muutama viikko sitten TOP-ohjattavakseni kaksi datanomiopiskelijaa ja tänään tupsahti sakkiin kolme opiskelijaa lisää. Teemme sosiaalisen median avulla näkyväksi Omnian organisoimia SM-kisoja, latoppina siis. Lisäksi nämä TOP-opiskelijat opastavat fysiikka ja kemia opiskelijoitani käyttämään sosiaalisen median eri kilkkeitä. Kutsumme näitä kilkkeitä leppoisasti legoiksi.
Oletko kuullut Kokki- ja tarjoilijaopiskelijoiden SM-kisoista? Kisoja on järjestetty runsaan 20 vuoden ajan. Nyt teemme historiaa, yhteistoiminnallisia nettisivuja kisoista opiskelijalähtöisesti. Tavoitteenamme on tehdä näkyväksi Kokki- ja tarjoilijaopiskelijoiden SM-kisan järjestämisprosessia, itse kisaa, kisatunnelmia, keke-asioita sekä luoda verkosto ko. alan opiskelijoille ja kisajärjestäjille ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille. Ajatuksena on, että SM-kisasivuston kehitystyö ja käytön tuki jatkuvat latoppilaisten voimin SM-kisojen jälkeenkin.
Kisasivustot rakentuvat yhteistyössä asiasta innostuneiden henkilöiden kanssa. Sivustoja työstetään yhdessä mm. Omnian Lakelankadun, Omnian Soukan viestintäpajan, Omnian Espoonlahden – LaToppi-väen ja Omnian viestintäyksikön väen kanssa sekä Omnian eri sidosryhmien kanssa.
LaToppi-datanomiopiskelijani ovat muutaman viikon aikana treenanneet ja oppineet mm. seuraavia asioita:
- Tietotekniikkaprojektin vaiheita käytännössä: myynti ja markkinointi, pilotointi, määrittely, suunnittelu, toteutus, dokumentointi, ...
- Välinekartoitus: Ning, Wiki, ...
- Nettisivujen luomisen valmisohjelmistolla sekä sivujen räätälöintiä ja dokumentointia
- Projektiviestintää
- Vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja
- Asiakasrekisterin luomisen ja pohtimisen, kuinka sitä voisi hyödyntää
- ... lista on pitkä.
ETUJA
Etuja on paljon, yllä on lueteltu jo jokunen. Tässäpä vielä kohokohtia: kilpailutiedon jakaminen, opiskelijoiden osallistaminen, opiskelijan työn opinnollistaminen, ...kun materiaalit saadaan verkkoon ei tarvitse tulostaa, ...hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen :)
MIAN OSUUS
Omalta osaltani tämä hanke liittyy laajennetun työssäoppimisen kokeiluihin ja KummiWiki keke -hankkeeseen. Näissä hankkeissa tavoitteena on mm. luoda uudenlaisia oppimispolkuja, edistää opiskelijoiden työllistymistä ja luoda kestävän kehityksen toimintakulttuuria Omnia-tasolla. Itse olen asettanut tavoitteekseni opiskelijoiden osallistamisen, kipinän sytyttämisen eli oppimisen ilon, verkostoitumisen, tutkimalla ja tekemällä oppimisen opettamisen, hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen, ... Tässä SM-hankkeessa mahdollistuu nämä kaikki asiat.
HURRAA HIENO JUTTU!
Ystävällisin terveisin Mia
--------------------------------------
Mia Lehto
DI, opettaja
Omnia, Espoonlahden keke-vastaava
Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia
Rehtorintie 11 PL 7001
02070 ESPOON KAUPUNKI
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Erilaiset tulkinnat
Liiketalouden uusi opetussuunnitelma on koulukohtaistettu. Lopputuloksena on, että ammatillisiin opintoihin sisältyy meillä yksi opintoviikko asiakaspalvelun viestintää. Sillä pitäisi selvitä.
Salon seudun ammattiopistossa on päädytty toisenlaiseen ratkaisuun, vaikka samoja opetussuunnitelman perusteita lienee luettu sielläkin. Salossa opiskellaan neljä opintoviikkoa äidinkieltä osana merkonomien ammatillisia opintoja.
Yksi opintoviikko koskee asiakaspalvelun suullista viestintää, toinen liiketekstejä ja kolmas neuvottelutaitoja. Neljäs opintoviikko tukee opinnäytetyön kirjallista osuutta, joka on haluttu säilyttää Salossa ja aika monessa muussakin oppilaitoksessa.
Erot ovat suuret. En voi olla ajattelematta, olisiko lopputulos ollut toinen, jos opetussuunnitelmatyössä olisi ollut mukana yhtä useampi atto-aineen opettaja. Millaisia merkonomeja meiltä valmistuu Salon seudun ammattiopistoon verrattuna? Miksi koulukohtaiset erot opetussuunnitelman perusteiden tulkinnassa ovat näin suuria? Onko opetussuunnitelma sittenkin vain työnjakokysymys: luetaan, miten halutaan?
Salon seudun ammattiopistossa on päädytty toisenlaiseen ratkaisuun, vaikka samoja opetussuunnitelman perusteita lienee luettu sielläkin. Salossa opiskellaan neljä opintoviikkoa äidinkieltä osana merkonomien ammatillisia opintoja.
Yksi opintoviikko koskee asiakaspalvelun suullista viestintää, toinen liiketekstejä ja kolmas neuvottelutaitoja. Neljäs opintoviikko tukee opinnäytetyön kirjallista osuutta, joka on haluttu säilyttää Salossa ja aika monessa muussakin oppilaitoksessa.
Erot ovat suuret. En voi olla ajattelematta, olisiko lopputulos ollut toinen, jos opetussuunnitelmatyössä olisi ollut mukana yhtä useampi atto-aineen opettaja. Millaisia merkonomeja meiltä valmistuu Salon seudun ammattiopistoon verrattuna? Miksi koulukohtaiset erot opetussuunnitelman perusteiden tulkinnassa ovat näin suuria? Onko opetussuunnitelma sittenkin vain työnjakokysymys: luetaan, miten halutaan?
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Työelämän tarpeet
Millaisia viestintätaitoja työelämässä tarvitaan? Tähän etsittiin vastausta Tampereella, kun ammatillisten oppilaitosten äidinkielenopettajat kokoontuivat siellä viime perjantaina. Mukana oli myös työelämän edustajia kertomassa näkemyksiään.
LVI-alan yrittäjä Janne Tarkkala kertoi, että työntekijät jännittävät kasvokkaista viestintää yllättävän paljon, joten puheviestinnän opettaminen on erityisen tärkeää. Myös neuvottelutaidot korostuvat: työjärjestykset ja aikataulut on pystyttävä sopimaan ja vaikeatkin asiat kyettävä ottamaan puheeksi. Työntekijöiden on opittava esiintymään luontevasti ja ymmärtämään olevansa yrityksen käyntikortteja työssä ja vapaa-ajallaan.
LVI-alalla luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan mm. työselitysten, lomakkeiden ja asennustodistusten tekemisessä. Myös metallialalla työhön kuuluu yhä enemmän kirjoittamista ja lukemista. Lisäksi omaa työtä koskeva tieto on kyettävä hakemaan itse intranetistä tai sähköpostista. Yrityksen jokainen työntekijä on hyvin todennäköisesti itse tekemisissä asiakkaiden kanssa suullisesti ja kirjallisesti.
Liike-elämän edustaja puolestaan kertoi, että merkonomien on hallittava jo ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle tullessaan asiakkaan kohtaaminen, sanaton viestintä ja tilanteeseen sopiva kielenkäyttö. Esimieheltä on osattava pyytää apua, asiakkaita neuvoa ja täyttää lomakkeet ja lähetyslistat. Nämä lukemisen ja kirjoittamisen perustaidot tulisi oppia jo koulussa.
Kirjoitetun yleiskielen hallitseminen on keskeistä, sillä asiakkaille lähetettävien sähköpostien pitää olla moitteetonta kieltä, eikä työssäoppijoita päästetäkään kovin helposti vastaamaan asiakkaiden sähköposteihin. Kirjallista viestintää pitäisi opettaa siis koulussa, jossa on tähän tarkoitukseen koulutetut ja palkatut äidinkielenopettajat.
Tätä taustaa vasten tunsin syvää häpeää perjantaina Tampereella kertoessani, että meidän merkonomiopiskelijoillemme ei opeteta ensimmäistäkään opintoviikkoa äidinkieltä ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa eikä koko ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Pahimmillaan liiketalouden opiskelijoiden ensimmäinen äidinkielen opintoviikko suoritetaan toisen vuoden viimeisessä jaksossa.
Ei tarvinne sanoa, että olemme tässä suhteessa ainutlaatuisia. Kaikissa muissa ammattioppilaitoksissa, joiden edustajia tapasin, äidinkieltä opetetaan ensimmäisenä opiskeluvuonna vähintään yksi opintoviikko.
LVI-alan yrittäjä Janne Tarkkala kertoi, että työntekijät jännittävät kasvokkaista viestintää yllättävän paljon, joten puheviestinnän opettaminen on erityisen tärkeää. Myös neuvottelutaidot korostuvat: työjärjestykset ja aikataulut on pystyttävä sopimaan ja vaikeatkin asiat kyettävä ottamaan puheeksi. Työntekijöiden on opittava esiintymään luontevasti ja ymmärtämään olevansa yrityksen käyntikortteja työssä ja vapaa-ajallaan.
LVI-alalla luku- ja kirjoitustaitoa tarvitaan mm. työselitysten, lomakkeiden ja asennustodistusten tekemisessä. Myös metallialalla työhön kuuluu yhä enemmän kirjoittamista ja lukemista. Lisäksi omaa työtä koskeva tieto on kyettävä hakemaan itse intranetistä tai sähköpostista. Yrityksen jokainen työntekijä on hyvin todennäköisesti itse tekemisissä asiakkaiden kanssa suullisesti ja kirjallisesti.
Liike-elämän edustaja puolestaan kertoi, että merkonomien on hallittava jo ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle tullessaan asiakkaan kohtaaminen, sanaton viestintä ja tilanteeseen sopiva kielenkäyttö. Esimieheltä on osattava pyytää apua, asiakkaita neuvoa ja täyttää lomakkeet ja lähetyslistat. Nämä lukemisen ja kirjoittamisen perustaidot tulisi oppia jo koulussa.
Kirjoitetun yleiskielen hallitseminen on keskeistä, sillä asiakkaille lähetettävien sähköpostien pitää olla moitteetonta kieltä, eikä työssäoppijoita päästetäkään kovin helposti vastaamaan asiakkaiden sähköposteihin. Kirjallista viestintää pitäisi opettaa siis koulussa, jossa on tähän tarkoitukseen koulutetut ja palkatut äidinkielenopettajat.
Tätä taustaa vasten tunsin syvää häpeää perjantaina Tampereella kertoessani, että meidän merkonomiopiskelijoillemme ei opeteta ensimmäistäkään opintoviikkoa äidinkieltä ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa eikä koko ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Pahimmillaan liiketalouden opiskelijoiden ensimmäinen äidinkielen opintoviikko suoritetaan toisen vuoden viimeisessä jaksossa.
Ei tarvinne sanoa, että olemme tässä suhteessa ainutlaatuisia. Kaikissa muissa ammattioppilaitoksissa, joiden edustajia tapasin, äidinkieltä opetetaan ensimmäisenä opiskeluvuonna vähintään yksi opintoviikko.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Vertaisoppiminen työtä seuraamalla
Haluaisin jatkaa keskustelua asiasta, jonka toin esiin tämänpäiväisen tapaamisemme yhteydessä: Mielestäni tulisi harkita sitä, että opiskelijat kävisivät työssäoppimisjaksollaan päivän tai pari seuraamassa jonkun opiskelijatoverinsa työskentelyä, ja antaisivat siitä palautetta.
Sain vastaukseksi, että kyllähän opiskelijat voivat yhtä hyvin seurata kenen tahansa työskentelyä, vaikkapa asiakkaana. Olen eri mieltä. Jokaisessa työssä on asioita, joita satunnainen asiakas ei pääse näkemään. Ihan niin kuin opettajan työssäkin on paljon sellaista, jota opiskelijat eivät näe. Eikö itse kullekin meistä ole aikoinaan opettajankoulutuksen harjoittelussa ja/tai opettajantyössä tullut yllätyksenä se, mitä kaikkea opettajan työhön sisältyy - vaikka olimme opettajien työtä vuosia seuranneet? Harva kaupassa käyjäkään ajattelee, mitä kaikkea työtehtäviä myymälässä onkaan hoidettava.
Opetan myös elintarvikehygieniaa - olen lukenut sivuaineen mikrobiologiaa, joten fysiikan ja kemian opetuksen lisäksi olen Espoonlahden hygieniaosaamistestaaja ja -opettaja. Niinpä suorastaan melkein huolestuin, kun olin ymmärtävinäni - ymmärsinköhän lyhyestä puheenvuorosta väärin, korjatkaa ihmeessä, jos ymmärsin - että opiskelija, joka ei työssäoppimispaikassaan käsittele elintarvikkeita eikä voi oppia omavalvonnasta, voisi minkätahansa hampurilaispaikan asiakkaana havainnoida omavalvontaa, ja sillä tavalla oppia asian. Omavalvontaan liittyy valtavasti asioita, joita asiakas ei näe: omavalvontakirjanpito ja varmistuskäytänteet nyt ennen kaikkea. Voiko opiskelija alkaa elintarvikekaupassa tai pikaruokapaikan tiskillä kysellä, että: "Miten teillä tehdään tavaroiden vastaanottotarkastus? Millainen siivoussuunnitelmanne on? Miten kirjaatte lämpötilavalvonnan tulokset? Otetaanko teillä pintahygienianäytteitä?" tmv. Enpä usko, että se onnistuu.
Tilanne voisi olla aivan toinen, jos tällainen opiskelija pääsisi osana omaa työssäoppimistaan pariksi päiväksi "vierailijana" seuraamaan sellaisen opiskelijatoverinsa työtä, joka sattuu olemaan elintarvikehuoneistossa töissä. Kunhan se vain vierailupaikalle sopisi - ja kunhan opiskelija sitoutuisi niihin salassapitosäännöksiin sun muihin, jotka työssäoppimiseen yleensäkin kuuluvat - hän voisi seurata, mitä omavalvontasuunnitelman toteutukseen liittyviä perustehtäviä opiskelutoverilla on. Siinä oppisivat molemmat, kun kaveri kyselisi kaikenlaista, vaikkapa: "Pitääks sun tehdä jotain lämpötilamittauksia ja kirjata ne johonkin? Kuuluuks sun vai kenen tehtäviin kuitata johonkin, että tilojen siisteys on päivän päätteeksi kunnossa?"
Mitä taas tulee esille nousseisiin asiakaspalvelutilanteisiin: Totta kai kuka tahansa voi havainnoida asiakaspalvelua asiakkaana. Eri asia kuitenkin on se, saako kuka tahansa asiakas esimerkiksi tietoa siitä, millaisia ohjeita yrityksessä on reklamaatioiden käsittelystä annettu; tai siitä, millä tavoin asiakaspalvelijan odotetaan toimivan myymälävarkauksien ennaltaehkäisemiseksi tmv. Kuka tahansa asiakas voi antaa asiakaspalvelijalle palautetta - usein kuitenkin käy niin, että palautetta ei tule, ellei joku ole pahasti pielessä. Kenellekään asiakaspalvelua harjoittelevalle tuskin olisi pahaksi, jos hän saisi palautetta vertaiseltaan. Silloin palautteen antamista ja vastaanottamista ei haittaisi opettajan tai työssäoppimisen ohjaajan auktoriteettiasema. Kun palautteen antaisi toinen opiskelija, sen saisi sellaisella kielellä, jota opiskelija ymmärtää. Helpostihan me opettajat käytämme palautelomakkeissa ja muissa hienosti kalskahtavia termejä ja ilmaisuja, jotka jäävät opiskelijalle hämäriksi.
Niin kuin kirjoitin kommentissani Sirkan blogiin (ks. linkki), opiskelijoiden oppiminen työssäoppimispaikoilla jää usein huolestuttavan ohueksi. Sen lisäksi, että työssäoppimispaikoilla täytyisi kierrättää opiskelijoita useammassa eri työtehtävässä vähintäänkin vierestäkatsojana, olisi yksi tapa monipuolistaa kuvaa työelämästä se, että opiskelija kävisi "vierailevana tähtenä" jollakin toisellakin työssäoppimispaikalla, toveriaan seuraamassa.
Sain vastaukseksi, että kyllähän opiskelijat voivat yhtä hyvin seurata kenen tahansa työskentelyä, vaikkapa asiakkaana. Olen eri mieltä. Jokaisessa työssä on asioita, joita satunnainen asiakas ei pääse näkemään. Ihan niin kuin opettajan työssäkin on paljon sellaista, jota opiskelijat eivät näe. Eikö itse kullekin meistä ole aikoinaan opettajankoulutuksen harjoittelussa ja/tai opettajantyössä tullut yllätyksenä se, mitä kaikkea opettajan työhön sisältyy - vaikka olimme opettajien työtä vuosia seuranneet? Harva kaupassa käyjäkään ajattelee, mitä kaikkea työtehtäviä myymälässä onkaan hoidettava.
Opetan myös elintarvikehygieniaa - olen lukenut sivuaineen mikrobiologiaa, joten fysiikan ja kemian opetuksen lisäksi olen Espoonlahden hygieniaosaamistestaaja ja -opettaja. Niinpä suorastaan melkein huolestuin, kun olin ymmärtävinäni - ymmärsinköhän lyhyestä puheenvuorosta väärin, korjatkaa ihmeessä, jos ymmärsin - että opiskelija, joka ei työssäoppimispaikassaan käsittele elintarvikkeita eikä voi oppia omavalvonnasta, voisi minkätahansa hampurilaispaikan asiakkaana havainnoida omavalvontaa, ja sillä tavalla oppia asian. Omavalvontaan liittyy valtavasti asioita, joita asiakas ei näe: omavalvontakirjanpito ja varmistuskäytänteet nyt ennen kaikkea. Voiko opiskelija alkaa elintarvikekaupassa tai pikaruokapaikan tiskillä kysellä, että: "Miten teillä tehdään tavaroiden vastaanottotarkastus? Millainen siivoussuunnitelmanne on? Miten kirjaatte lämpötilavalvonnan tulokset? Otetaanko teillä pintahygienianäytteitä?" tmv. Enpä usko, että se onnistuu.
Tilanne voisi olla aivan toinen, jos tällainen opiskelija pääsisi osana omaa työssäoppimistaan pariksi päiväksi "vierailijana" seuraamaan sellaisen opiskelijatoverinsa työtä, joka sattuu olemaan elintarvikehuoneistossa töissä. Kunhan se vain vierailupaikalle sopisi - ja kunhan opiskelija sitoutuisi niihin salassapitosäännöksiin sun muihin, jotka työssäoppimiseen yleensäkin kuuluvat - hän voisi seurata, mitä omavalvontasuunnitelman toteutukseen liittyviä perustehtäviä opiskelutoverilla on. Siinä oppisivat molemmat, kun kaveri kyselisi kaikenlaista, vaikkapa: "Pitääks sun tehdä jotain lämpötilamittauksia ja kirjata ne johonkin? Kuuluuks sun vai kenen tehtäviin kuitata johonkin, että tilojen siisteys on päivän päätteeksi kunnossa?"
Mitä taas tulee esille nousseisiin asiakaspalvelutilanteisiin: Totta kai kuka tahansa voi havainnoida asiakaspalvelua asiakkaana. Eri asia kuitenkin on se, saako kuka tahansa asiakas esimerkiksi tietoa siitä, millaisia ohjeita yrityksessä on reklamaatioiden käsittelystä annettu; tai siitä, millä tavoin asiakaspalvelijan odotetaan toimivan myymälävarkauksien ennaltaehkäisemiseksi tmv. Kuka tahansa asiakas voi antaa asiakaspalvelijalle palautetta - usein kuitenkin käy niin, että palautetta ei tule, ellei joku ole pahasti pielessä. Kenellekään asiakaspalvelua harjoittelevalle tuskin olisi pahaksi, jos hän saisi palautetta vertaiseltaan. Silloin palautteen antamista ja vastaanottamista ei haittaisi opettajan tai työssäoppimisen ohjaajan auktoriteettiasema. Kun palautteen antaisi toinen opiskelija, sen saisi sellaisella kielellä, jota opiskelija ymmärtää. Helpostihan me opettajat käytämme palautelomakkeissa ja muissa hienosti kalskahtavia termejä ja ilmaisuja, jotka jäävät opiskelijalle hämäriksi.
Niin kuin kirjoitin kommentissani Sirkan blogiin (ks. linkki), opiskelijoiden oppiminen työssäoppimispaikoilla jää usein huolestuttavan ohueksi. Sen lisäksi, että työssäoppimispaikoilla täytyisi kierrättää opiskelijoita useammassa eri työtehtävässä vähintäänkin vierestäkatsojana, olisi yksi tapa monipuolistaa kuvaa työelämästä se, että opiskelija kävisi "vierailevana tähtenä" jollakin toisellakin työssäoppimispaikalla, toveriaan seuraamassa.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Kennedyn raketti
Laajennettu työssäoppiminen on suuri haaste. Toteutuessaan se muuttaa opetuksen luonnetta merkittävällä tavalla. Esitän alla muutamia kysymyksiä, joiden toivon synnyttävän keskustelua, kommentteja ja lisäkysymyksiä. Äkkinäinen persoona voi tulkita kysymykseni jopa vastalauseeksi laajennetulle työssäoppimisille. Tästä ei toki ole kyse. Mielestäni ongelmakohdat täytyy kuitenkin selvittää ja laajennettu työssäoppiminen tuoda käytännön tasolla toimivaksi, ennen kuin se otetaan Omniassa laajasti käyttöön. En siis pidä laajennettua työssäoppimista mahdottomana tehtävänä – ainoastaan hyvin haastavana. Toisaalta rakensihan Kennedykin raketin, koska se oli vaikeaa.
Opettamista ohjaa opetussuunnitelma. Kuinka voidaan varmistaa, että laajennetussa työssäoppimisessa tapahtuva opiskelu pysyy opetussuunnitelman raameissa?
Omniassa opiskellaan monia aloja. Sopiiko laajennettu työssäoppiminen muita paremmin joillekin tietyille aloille? Voivatko jotkin alat olla erityisen hankalia laajennetulle työssäoppimisille? Mikä taas voisi olla otollinen ala sille?
Aika on fysiikan perussuure, jota opetushenkilökunnalla on todistettu olevan rajallisesti. Miten aika saadaan riittämään, jos opettajan tehtävänä on jalkautua yhden jakson aikana vaikkapa 25 työssäoppimispaikalle?
Äidinkieli, englanti, ruotsi, matematiikka, fysiikka ja kemia, liikunta, terveystieto, yhteiskunta- yritys- ja työelämätieto, taide ja kulttuuri. Jo pelkkä perinteinen kattaus on laaja. Miten tämä voidaan kokonaisuudessaan viedä työssäoppimispaikalle? Onko sitä tarkoituskaan viedä kokonaan sinne?
Opettamista ohjaa opetussuunnitelma. Kuinka voidaan varmistaa, että laajennetussa työssäoppimisessa tapahtuva opiskelu pysyy opetussuunnitelman raameissa?
Omniassa opiskellaan monia aloja. Sopiiko laajennettu työssäoppiminen muita paremmin joillekin tietyille aloille? Voivatko jotkin alat olla erityisen hankalia laajennetulle työssäoppimisille? Mikä taas voisi olla otollinen ala sille?
Aika on fysiikan perussuure, jota opetushenkilökunnalla on todistettu olevan rajallisesti. Miten aika saadaan riittämään, jos opettajan tehtävänä on jalkautua yhden jakson aikana vaikkapa 25 työssäoppimispaikalle?
Äidinkieli, englanti, ruotsi, matematiikka, fysiikka ja kemia, liikunta, terveystieto, yhteiskunta- yritys- ja työelämätieto, taide ja kulttuuri. Jo pelkkä perinteinen kattaus on laaja. Miten tämä voidaan kokonaisuudessaan viedä työssäoppimispaikalle? Onko sitä tarkoituskaan viedä kokonaan sinne?
torstai 11. helmikuuta 2010
Pakolliset lisäosat
Vain harvoissa hyvin vakavista ongelmista kärsivissä maissa ihmisille ei opeteta heidän äidinkieltään. Usein näissä maissa halutaan rajoittaa sananvapautta ja ihmisten mahdollisuuksia esittää kriittisiä ajatuksia.
Äidinkieli onkin enemmän kuin pelkkä ammattitaitoa täydentävä pakollinen tutkinnonosa tai pakollisen tutkinnonosan valinnainen lisäosa. Äidinkielentaidot ovat ammattitaidon ydintä. Lisäksi äidinkieli on ajattelun ja oppimisen, identiteetin ja vuorovaikutuksen perusta. Heikot äidinkielentaidot heijastuvat kaikkeen oppimiseen: opiskelija ei pysty ilmaisemaan eikä kielentämään osaamistaan puhumalla eikä kirjoittamlla, ei omaksumaan uusia asioita lukemalla eikä kehittelemään ajatuksia kirjoittamlla.
Juuri siksi pelkästään tyydyttävän taitotason tavoitteleminen ei voi missään tapauksessa olla opetuksen lähtökohta eikä päämäärä.Tyydyttävän osaamisen tasolle jäänyt opiskelija on vakavassa vaarassa syrjäytyä kokonaan työelämästä, yhteiskunnasta ja jatko-opinnoista.
Toisin kuin usein luullaan äidinkielen opiskelu ammattiopistossa on toiminnallista taitojen harjoittelua, jossa painopiste on työelämän suullisissa ja kirjallisissa vuorovaikutustilanteissa.Opiskelu ei ole teoreettista kieliopin pänttäämistä.Valitettavasti tämä virheellinen käsitys äidinkielenopetuksesta elää yhä vahvasti tietyn ikäpolven ihmisissä.
Hyvien äidinkielentaitojen saavuttaminen vaatii jatkuvaa harjoittelua koko opiskeluajan. Etenkään kirjalliset taidot eivät kehity ilman systemaattista opetusta. Äidinkielen opetuksen sijoittaminen aivan opintojen loppuvaiheeseen vaarantaa opiskelijan mahdollisuudet selviytyä ammatillisista opinnoista ja lisää keskeytyksiä, koska äidinkielentaidot ovat keskeisiä opiskelutaitoja.
Äidinkieli onkin enemmän kuin pelkkä ammattitaitoa täydentävä pakollinen tutkinnonosa tai pakollisen tutkinnonosan valinnainen lisäosa. Äidinkielentaidot ovat ammattitaidon ydintä. Lisäksi äidinkieli on ajattelun ja oppimisen, identiteetin ja vuorovaikutuksen perusta. Heikot äidinkielentaidot heijastuvat kaikkeen oppimiseen: opiskelija ei pysty ilmaisemaan eikä kielentämään osaamistaan puhumalla eikä kirjoittamlla, ei omaksumaan uusia asioita lukemalla eikä kehittelemään ajatuksia kirjoittamlla.
Juuri siksi pelkästään tyydyttävän taitotason tavoitteleminen ei voi missään tapauksessa olla opetuksen lähtökohta eikä päämäärä.Tyydyttävän osaamisen tasolle jäänyt opiskelija on vakavassa vaarassa syrjäytyä kokonaan työelämästä, yhteiskunnasta ja jatko-opinnoista.
Toisin kuin usein luullaan äidinkielen opiskelu ammattiopistossa on toiminnallista taitojen harjoittelua, jossa painopiste on työelämän suullisissa ja kirjallisissa vuorovaikutustilanteissa.Opiskelu ei ole teoreettista kieliopin pänttäämistä.Valitettavasti tämä virheellinen käsitys äidinkielenopetuksesta elää yhä vahvasti tietyn ikäpolven ihmisissä.
Hyvien äidinkielentaitojen saavuttaminen vaatii jatkuvaa harjoittelua koko opiskeluajan. Etenkään kirjalliset taidot eivät kehity ilman systemaattista opetusta. Äidinkielen opetuksen sijoittaminen aivan opintojen loppuvaiheeseen vaarantaa opiskelijan mahdollisuudet selviytyä ammatillisista opinnoista ja lisää keskeytyksiä, koska äidinkielentaidot ovat keskeisiä opiskelutaitoja.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Peliperustainen oppiminen
Laajennetun työssäoppimisen kokeilun puitteissa minulla on ollut useampi työssäoppija oppimassa uusia asioita. Itse kävin juuri Plymouthissa, UK, tutustumassa pelien avulla tapahtuvaan oppimiseen. Sain sieltä idean että koulumme työssäoppijoiden tulee rakentaa tietokonepeli jonka avulla opastetaan koulumme opiskelijat poistumaan oikeita reittejä hälytyksen tultua.
Tämä peli alkaa olla esittelykunnossa: pelin rakentajat ovat innokkaita kertomaan ja esittelemään peliä ja sitä kuinka sellainen rakennetaan.
Kaipa olette huomanneet että nykyään autokoulun pimeänajon osuus suoritetaan simulaattorissa: autopelin avulla. Samoin eri ammattikuntien osaamistestit tehdään erilaisten pelien avulla (lentäjät, sukeltajat, ...).
Tämä peli alkaa olla esittelykunnossa: pelin rakentajat ovat innokkaita kertomaan ja esittelemään peliä ja sitä kuinka sellainen rakennetaan.
Kaipa olette huomanneet että nykyään autokoulun pimeänajon osuus suoritetaan simulaattorissa: autopelin avulla. Samoin eri ammattikuntien osaamistestit tehdään erilaisten pelien avulla (lentäjät, sukeltajat, ...).
tiistai 2. helmikuuta 2010
Atto, elinikäisen oppimisen avaintaidot ja työssäoppiminen
Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on tuottaa laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin. Työssäoppiminen on osa ammatillista koulutusta. Työpaikka on oppimisympäristö, jossa opitaan osa tutkinnon tavoitteista töitä tehden. Työssäoppimisen keston ylärajaa ei ole määritelty.
Uusissa tutkintojen perusteissa oppimisen kohteena ovat työelämän prosessit. Näitä prosesseja oppii parhaiten aidossa ympäristössä eli työssä. Ammattitaitoa täydentävillä tutkinnon osilla on tavoitteena toisaalta täydentää ammatillista osaamista (osaamisen laatu ja monipuolisuus), toisaalta antaa valmiuksia jatko-opintoihin.
Tyydyttävällä tasolla on aika vaatimattomat tavoitteet myös atto-osaamisen suhteen, eikö? Ammattiosaamisen näyttö on osaamisen varmistuksen paikka. Näytössä voidaan arvioida myös atto-osaamista ja pitää arvioida elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joista esim. viestintä ja vuorovaikutus on yksi.
On tärkeää, että työssäoppimista edeltävä koulutus (opetus ja oppiminen) valmentaa työhön ja työelämän vuorovaikutustilanteisiin, mutta taitavaksi osaajaksi tullaan vasta aidossa työelämän kontekstissa oikeissa vuorovaikutustilanteissa asiakkaisen ja työtovereiden kanssa.
Uusissa tutkintojen perusteissa oppimisen kohteena ovat työelämän prosessit. Näitä prosesseja oppii parhaiten aidossa ympäristössä eli työssä. Ammattitaitoa täydentävillä tutkinnon osilla on tavoitteena toisaalta täydentää ammatillista osaamista (osaamisen laatu ja monipuolisuus), toisaalta antaa valmiuksia jatko-opintoihin.
Tyydyttävällä tasolla on aika vaatimattomat tavoitteet myös atto-osaamisen suhteen, eikö? Ammattiosaamisen näyttö on osaamisen varmistuksen paikka. Näytössä voidaan arvioida myös atto-osaamista ja pitää arvioida elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joista esim. viestintä ja vuorovaikutus on yksi.
On tärkeää, että työssäoppimista edeltävä koulutus (opetus ja oppiminen) valmentaa työhön ja työelämän vuorovaikutustilanteisiin, mutta taitavaksi osaajaksi tullaan vasta aidossa työelämän kontekstissa oikeissa vuorovaikutustilanteissa asiakkaisen ja työtovereiden kanssa.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Jalat pois pöydältä
Äidinkielessä on kyse niin suuresta asiasta, ettei sitä oikein edes kunnolla hahmota. Hyvät äidinkielentaidot tuovat elämään monia mahdollisuuksia. Työelämässä tarvitaan ennen kaikkea viestintätaitoja. Juuri näitä taitoja opitaan ammattiopiston äidinkielentunneilla.
Äidinkielen opiskelu ei ole niin vaikeaa, että opintojen eteneminen olisi vaarassa sen takia. Kokemusteni mukaan kukaan ei ole keskeyttänyt opintojaan huomattuaan opetussuunnitelman sisältävän äidinkieltä. Ammatillisissa perustutkinnoissa opetetaan äidinkieltä vain neljä opintoviikkoa, mikä on todella vähän. Miksi näitä neljää opintoviikkoa ei saisi opettaa koulussa? On hyvä harjoitella taitoja ensin oppilaitoksessa. Ei ole kenenkään etu, että opiskelija katkaisee asiakassuhteita työelämässä tilanteeseen sopimattomalla kielenkäytöllä.
Pelkään, että työelämään integroidussa "opetuksessa" opiskelijan äidinkielentaidot eivät kehity yhtä vahvoiksi ja monipuolisiksi, kuin ne voivat kehittyä kasvokkaisopetuksessa.Yhä useampi opiskelija on maahanmuuttajataustainen tai lähtötasoltaan heikko ja todella tarvitsee opetusta sekä kielenkäytön malleja. Kaikki eivät kykene omaksumaan kielen normeja ja tekstilajeja itsenäisesti ilman opettajaa.
Yksi erityisesti askarruttava asia on kasvatus: miten kasvatetaan opiskelijaa, jota ei tavata kasvokkain?
Äidinkielen opiskelu ei ole niin vaikeaa, että opintojen eteneminen olisi vaarassa sen takia. Kokemusteni mukaan kukaan ei ole keskeyttänyt opintojaan huomattuaan opetussuunnitelman sisältävän äidinkieltä. Ammatillisissa perustutkinnoissa opetetaan äidinkieltä vain neljä opintoviikkoa, mikä on todella vähän. Miksi näitä neljää opintoviikkoa ei saisi opettaa koulussa? On hyvä harjoitella taitoja ensin oppilaitoksessa. Ei ole kenenkään etu, että opiskelija katkaisee asiakassuhteita työelämässä tilanteeseen sopimattomalla kielenkäytöllä.
Pelkään, että työelämään integroidussa "opetuksessa" opiskelijan äidinkielentaidot eivät kehity yhtä vahvoiksi ja monipuolisiksi, kuin ne voivat kehittyä kasvokkaisopetuksessa.Yhä useampi opiskelija on maahanmuuttajataustainen tai lähtötasoltaan heikko ja todella tarvitsee opetusta sekä kielenkäytön malleja. Kaikki eivät kykene omaksumaan kielen normeja ja tekstilajeja itsenäisesti ilman opettajaa.
Yksi erityisesti askarruttava asia on kasvatus: miten kasvatetaan opiskelijaa, jota ei tavata kasvokkain?
tiistai 26. tammikuuta 2010
Digi, digi, digi, blogi, blogi....
Mitä tekemistä blogilla on työssäoppimisen kanssa?
Jatkuva ja nopea muutos pakottaa näkemään, jäsentämään ja tekemään asioita uudella tavalla. Työ ja elämä ovat siirtyneet verkkoon. Tulevaisuuden työt tehdään oppivissa verkostoissa.
Globaalit ilmiöt vaikuttavat toimintaamme. Toisin kuin hiilijalanjälkeä, digitaalista jalanjälkeä kannattaa kasvattaa. Sosiaaliset mediat ovat tärkeimpiä digijalanjäljen kasvattamisen keinoja. Sosiaalinen media mahdollistaa ja helpottaa verkko-elämää.
Nykyisessä sisällöntuotantotaloudessa kirjoitustaidosta on tullut entistä tärkeämpi kompetenssitekijä. Jokainen työntekijä, opettaja ja opiskelija on sisällöntuottaja.
Miten tullaan sisällöntuottajaksi?
Kirjoittamalla, kirjoittamalla ja kirjoittamalla.
Blogi on yksi tapa tehdä ajatuksia näkyväksi, jakaa ja julkaista. Muista sosiaalisen median välineistä meillä Omniassa on käytössä wiki ja ning yhdistettynä työssäoppimisen kontekstiin.
Joko Sinun digijalanjäkesi näkyy?
Millainen sitten on hyvä digitaalinen jalanjälki?
Siinä on ainakin hyvää sisältöä, yhteisön reaktioita ja vuorovaikutusta useilla eri kosketuspinnoilla.
Tulkaa rohkeasti mukaan jakamaan sisältöä, reagoimaan ja vuorovaikuttamaan niin täällä blogissa kuin työpaikoilla ja koulussa.
Jatkuva ja nopea muutos pakottaa näkemään, jäsentämään ja tekemään asioita uudella tavalla. Työ ja elämä ovat siirtyneet verkkoon. Tulevaisuuden työt tehdään oppivissa verkostoissa.
Globaalit ilmiöt vaikuttavat toimintaamme. Toisin kuin hiilijalanjälkeä, digitaalista jalanjälkeä kannattaa kasvattaa. Sosiaaliset mediat ovat tärkeimpiä digijalanjäljen kasvattamisen keinoja. Sosiaalinen media mahdollistaa ja helpottaa verkko-elämää.
Nykyisessä sisällöntuotantotaloudessa kirjoitustaidosta on tullut entistä tärkeämpi kompetenssitekijä. Jokainen työntekijä, opettaja ja opiskelija on sisällöntuottaja.
Miten tullaan sisällöntuottajaksi?
Kirjoittamalla, kirjoittamalla ja kirjoittamalla.
Blogi on yksi tapa tehdä ajatuksia näkyväksi, jakaa ja julkaista. Muista sosiaalisen median välineistä meillä Omniassa on käytössä wiki ja ning yhdistettynä työssäoppimisen kontekstiin.
Joko Sinun digijalanjäkesi näkyy?
Millainen sitten on hyvä digitaalinen jalanjälki?
Siinä on ainakin hyvää sisältöä, yhteisön reaktioita ja vuorovaikutusta useilla eri kosketuspinnoilla.
Tulkaa rohkeasti mukaan jakamaan sisältöä, reagoimaan ja vuorovaikuttamaan niin täällä blogissa kuin työpaikoilla ja koulussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)