Vastauksia etsimässä

Otan vastaan vinkkejä, kuinka puheviestintää ja esiintymistaitoa opitaan ja opetetaan verkossa. Minulla kun on edelleen suunnitteluvaiheessa suulliseen viestintään painottuva äidinkielen opintojakso, joka on siirretty osaksi työssäoppimista.

Minulla ei ole vieläkään hienoja kokemuksia ja ideoita jaettavina. On vain paljon kysymyksiä, joihin etsin vastauksia, ja on täysin mahdollista, että keksimälläni raketilla ei koskaan tulla lentämään kuuhun asti.

Tähänastisten selvitysteni mukaan näyttää siltä, että kukaan ei ole koskaan yrittänyt opettaa puheviestintää pelkästään verkossa. Pitäisikö minun pystyä siihen? Entä onko kukaan kysynyt opiskelijoilta, haluavatko he oppimisympäristöikseen verkon ja työpaikan myös äidinkielen, matematiikan ja englannin opiskelussa?

Äidinkielen osalta heidän vastauksensa on lähiopetus koulussa. Kysyin tässä yhtenä aamuna.

Opetuskokemukseni perusteella en usko, että kaiken tarvittavan voi omaksua itsestään aidoissa työelämän tilanteissa. On melkoista äidinkielen opetuksen vähättelyä väittää, että ammatissa tarvittavat puheviestintätaidot opitaan ilman opetusta tai että ne omaksutaan luonnostaan. En voi myöskään allekirjoittaa väitettä, että äidinkielestä, matematiikasta ja kielistä tulisi niin paljon hylättyjä arvosanoja nykyisillä opetusmenetelmillä, että ne pitää vaihtaa kerralla uusiin. Päinvastoin: nolla on erittäin harvinainen arvosana äidinkielestä.

Työelämän tilanteissa pääsee toki harjoittelemaan puheviestintää, mutta minun tuntiresurssini eivät riitä jokaisen opiskelijan työpaikalle tehtäviin arviointikäynteihin. Asiakkaiden kanssa käytyjä keskusteluja ei voi alkaa kuvata eikä äänittää. Skypen käyttäminen ei tule kyseeseen, sillä hermoni eivät kestä katkeilevia puheluita eivätkä hidastunutta ääntä. Opetussuunnitelmassa on silti pitkä lista puheviestintään liittyviä sisältöjä, jotka pitäisi opettaa ja arvioida.

Verkko-opetuksen tekee vaikeaksi erityisesti se, että puheviestinnän opiskeleminen on hyvin kokonaisvaltaista ja fyysistä. Vain kokeilemalla oppii, missä oma ääni syntyy ja miten sitä voi käyttää. Yleisön edessä olemista ja esiintymisjännityksen hallitsemista ei voi oppia muutoin kuin menemällä yleisön eteen.

Äidinkieltä opettaessani minulle on kertynyt kokemusta siitä, että kaikki eivät uskalla puhua yleisön edessä. Kaikki eivät uskalla sanoa mielipiteitään ääneen luokassa eivätkä verkossa. Kaikki eivät ylipäätään uskalla puhua edes oman ryhmän opiskelijoille.

Siksi olen vakuuttunut, että opiskelijat tarvitsevat puheviestinnän opetusta, jota pitää äidinkielenopettaja - ei ammattiaineiden opettaja muun opetuksensa ohessa eikä kiireinen työpaikkaohjaaja.

Tämä sisältyy opetussuunnitelmiin. Tästä en tingi.